Kotiapua lapsiperheisiin

Kotiapua lapsiperheisiin?

Aiemmin tärkeä osa suomalaista palvelujärjestelmää olivat kodinhoitajat. Heidät lapsiperhe sai joustavasti, yhdellä puhelinsoitolla kotiin auttamaan. Syynä saattoi olla äidin sairaus tai uupumus, kuormittava perhetilanne, vauvan yövalvomiset ym. normaalin lapsiperheen arkeen kuuluvat asiat. Kotipalvelun pyytämiseen ei liittynyt häpeää tai pelkoa huonoksi vanhemmaksi leimaamisesta. Muistan, miten esim. sisarelleni tarjottiin luontevasti neuvolasta kodinhoitajaa kotiin heti nuorimman lapsen syntymisen jälkeen, koska perheessä oli 2 muuta alle kouluikäistä lasta. Tämä kodinhoitaja tuli perheen äidin avuksi arkeen. Auttoi vastasynnyttänyttä äitiä pyykinpesussa ja kotitöissä, ulkoili isompien lasten kanssa sisareni hoitaessa vauvaa. Hän teki ruokaa pakastimeen valmiiksi ja jopa leipoi sisareni yllätykseksi isompien lasten kanssa kasan pullia. Muutaman päivän apu auttoi jo paljon ja uuden tarpeen ilmaantuessa oli helppoa kääntyä tututun kodinhoitajan puoleen. Tämä, jos mikä oli ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä parhaimmillaan. Kodinhoitajat siirrettiin myöhemmin kunnissa lähinnä vanhusten ja vammaisten hoitoon, lapsiperheiden kotipalvelut lopetettiin. Samaan aikaan korjaavan lastensuojelutyön kustannukset nousivat ja huostaanottojen määrä lisääntyi. Mitä tästä pitäisi ajatella?

Omassa lapsuudessaan traumatisoituneiden vanhempien erityispulmana on suuri vaatimus itseään kohtaan vanhempana ja vaikeus hakea/ottaa vastaan apua. Heidän ”luomuverkostonsa” on usein niukka ja turvaton, joten välttämättä apua ei tule myöskään sieltä. Riittävän hyvän vanhemmuuden malli saattaa puuttua. Sukupolvelta toiseen siirtyvän traumatisoitumisen riskit ovat suuret, mikäli heitä ei osata auttaa riittävien palvelujen ääreen. Häpeä ja pelko ”huonoksi vanhemmaksi” paljastumisesta on valtava. Heillä on usein välttelykäyttäytymistä ja he saattavat eristäytyä muista ihmisistä. Vanhemmuus koetaan usein kuormittavana ja heillä on vaikeuksia useilla vanhemmuuden osa-alueilla. Varsinkin stressaavissa tilanteissa heidän kykynsä toimia vanhempana heikkenee. Tällöin kasvatustavat ja vanhempien tapa olla lastensa kanssa saattavat olla epäjohdonmukaisia ja lasta vahingoittavia.

Uusimmassa Yhteiskuntapolitiikka –lehdessä on ilmestynyt mielenkiintoinen artikkeli ”Äidit ja lapsiin kohdistuva väkivalta – kyselytutkimuksen tulosten pohdintaa”. Siinä korostettiin tarvetta sisällöllisesti vahvoille palveluille, joiden avulla äidit saavat keinoja ei-väkivaltaiseen kasvatukseen. Tutkijat toteavat myös, että väkivallan kokemukset eivät saa toistua rakenteellisina, heikkojen tukitoimien aikaansaamana väkivaltana. Stressiä kokevilla äideillä todennäköisyys vakavan väkivallan käyttöön oli kaksinkertainen verrattuna äiteihin, jotka eivät kokeneet stressiä. Neljäs merkittävä riskitekijä liittyi avun tarpeeseen ja saamiseen. Apua hakemattomien ja apua avun hakemisesta huolimatta vaille jääneiden äitien todennäköisyys vakavan väkivallan käyttöön oli 2,6 kertaa suurempi kuin äideillä, jotka eivät kokeneet tarvitsevansa apua (Noora Ellonen, Tarja Pösö ja Kirsi Peltonen: Äidit ja lapsiin kohdistuva väkivalta. Kyselytutkimuksen tulosten pohdintaa. Yhteiskuntapolitiikka 80 2015:1, 72-80.)

Vuoden 2015 alusta sosiaalihuoltolaki muuttui. Matalan kynnyksen apu lapsiperheisiin haluttiin palauttaa. Perheen ei tarvitse enää olla lastensuojelun asiakas saadakseen kunnalta kotiapua. Kotiavun takaaminen lapsiperheille on osa sosiaalihuollon lainsäädännön kokonaisuudistusta. Lapsiperheillä on oikeus saada kotipalvelua, kun se on välttämätöntä lapsen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Myös perhetyötä, tukihenkilöitä ja -perheitä sekä vertaisryhmätoimintaa pitäisi jatkossa olla saatavilla ilman lastensuojelun asiakkuutta. Tavoitteena on madaltaa tuen hakemisen kynnystä ja turvata oikea-aikainen tuki perheille. Eri kunnissa kotiavun saaminen ja kriteerit vaihtelevat kuitenkin suuresti. Joissakin kunnissa vasta suunnitellaan rakenteita, toisissa on jo olemassa toimivat kriteerit, rakenteet ja palvelun tuottajat. Joissakin kunnissa on käytössä palveluseteli, jolla voi ostaa kotiapua itse valitsemaltaan palveluntuottajalta, toisessa kunnassa palvelut saa omasta kunnasta. Kotiavun saamisen mahdollisuudesta ei juuri kunnissa tiedoteta, mutta Yle tiedotti asiasta näkyvästi reilu viikko sitten. Toivottavasti apua tarvitsevat lapsiperheet rohkaistuvat nyt pyytämään, ja myös vaatimaan, itselleen uuden lain heille oikeuttamaa apua!

Linkki: http://www.stm.fi/sosiaalihuoltolaki

Kana

Yksi kommentti artikkeliin ”Kotiapua lapsiperheisiin

  1. Minusta tuntuu, että kynnys sanoa, että en jaksa, tarvitsen kotiapua, on äidille ihan valtavan korkea. Itse sain synnytyksen jälkeen traumaattisen stressireaktion ja kävin sen vuoksi traumaterapiassa yli vuoden. Tiedän, että etenkin aluksi olisin ehkä tarvinnut kotiapua tai se olisi voinut helpottaa ja tehdä olostani turvallisemman, mutta en missään nimessä voinut sanoa sitä ääneen. Pelkäsin, että se leimaa minut huonoksi äidiksi ja perhettämme aletaan syynätä tarkasti, leimaudumme jotenkin ja jopa ihan lasten menettämistä pelkäsin. Nyt olen entiselläni taas, mutta ajattelen edelleen avun pyytämisestä samoin. Median esiinnostamista erilaisista huostaanottoon liittyvistä ”kohu-uutisistako” tämä pelko avun pyytämisen seurauksista tulee vai mistä, sitä olen miettinyt. Paljon positiivista huomiota ja myönteisiä julkisia esimerkkejä kaipaisi tämä sosiaalihuoltolain muutos.

Vastaa käyttäjälle amju Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *